Valuu sormien läpi paperin hohteeseen,joka heijastuu järven pinnasta.

Kesällä kerran

Lasken yksinäisyyteni kimmeltävän huilun

ja huudan hiljempaa kuin koskaan ennen

Ee iäÄkää oo äässhy upakaasta iiti,oettanu oittaa uubaa,shyädä arkkia,ureskvva urkkaa,e oo auhhahu.Otain ovaavista huttua,shyköoki anoi

oetetaa y uttia

Vain hiljaisuudessa on mahdollisuus jakautua toiseuteen

Vanamo,vanamo

ja minä,jakamaton ihminen
jossain täällä välissä,
silmieni rotkossa

Poimimme toisemme

Perhossilmät,parillinen häpeä

jokaisen kasvon takana koditon solipsismi,

mainoksiin kääritty ihmisnuotti

itsekkään geenin kiima ja luotti

katki kuin

torikala